30.10.2016

Eilen heräsin kellon pirinään ennen kahdeksaa. Ihan vapaaehtoisesti, lauantaiaamuna! Söin kunnolla aamupalaa, puin juoksukamppeet, pakkasin vähän roinaa mukaan ja ajelin Espooseen, Puolarmetsään. Siellä oli Espoo Trail run -polkujuoksutapahtuma, joita järjestetään yksi jokaisena vuodenaikana. Eilen oli siis syksyn osakilpailu. Itse osallistuin ilman ajanottoa. Tapahtumissa on parasta se, että joku on tehnyt ja merkannut valmiiksi reitin, itse saat vain juosta. Ja juoksuseura tietysti, matkalla voi aina vaihtaa vähintään muutaman sanan jonkun kanssa.

Eilen oli ihan järkyttävän kylmä ja ennen omaa starttia hyppelin kevyttoppis päällä ympäri kisakeskusta. Matkavaihtoehtoina oli 14 tai 7km ja olin ilmottautunut lyhyemmälle. Tuntuu ihan vähän hölmöltä lähteä johonkin noin kauas juoksemaan 7km, mutta koska pidemmällä matkalla kierrettiin kaksi kertaa se sama lenkki, se ei jotenkin innostanut. Kun pidemmän matkan juoksijat pääsivät matkaa, nakkasin toppiksen kahvilan naulakkoon ja jatkoin hyppelyä ympäriinsä.

Reitti oli tosi mäkinen ja aika kallioinen. Tavallisilla lenkkareilla juoksevat saivat väliin kontata kalliorinteitä ylös, mutta onneksi omat lenkkarini pitivät hyvin. Jo parin sadan metrin juoksemisen jälkeen kylmä oli vaihtunut kuumaksi. Pikkusen reilun 50 minuutin suoritus tuntui pääosin tosi rennolta ja kevyeltä. Maalissa oli ihan onnessaan, enkä ollut ollenkaan poikki. Jälkeenpäin vähän ärsytti, etten ottanut itsestä kaikkea irti, mutta jäipähän hyvä fiilis.




Yllä olevat kuvat on otettu alkuviikosta, kun kävin pikaisella lenkillä. Aloitin säännöllisen epäsäännöllisen juoksemisen joskus Oulan syntymän jälkeisenä keväänä, siitä on nyt siis kohta kolme vuotta. Pidempi tauko tuli Avan raskauden aikana ja jatkui tietysti hetken myös syntymän jälkeen. Kahdeksan kuukautta Avan syntymän jälkeen juoksin ensimmäisen puolimaratonin. Se oli myös ensimmäinen kerta kun olen treenannut säännöllisesti ohjelman mukaan.

Juoksemisessa on sen jälkeen ollut taukoja, lyhyempiä ja ehkä joku pidempikin, mutta aina on vaan pakko aloittaa uudelleen. Voin sanoa olevani hurahtanut lajiin. Lenkkareita on kertynyt jo useampi pari kaappiin. Viime keväänä sain juoksijanpolven, eli rasitusvamman, joka johtuu pääosin lihaskireydestä reidessä ja polvessa. Sen jälkeen siirryin lähestulkoon kokonaan poluille. Epätasaista askellusta ja asfalttia pehmeämpää alustaa polvi kestää paljon paremmin.

Edelleen juoksen silloin tällöin myös ihan tiellä, aina napit korvissa. Yleensä kuuntelen äänikirjoja tai puheohjelmia, joissa ajatukset saa kokonaan pois tasaisen tappavasta askelluksesta. Metsässä taas en tarvitse mitään, riittää ne metsän omat äänet. Sitä paitsi metsässä tuoksuu aina niin hyvälle. Onneksi meiltä pääsee helposti hyville lenkkipoluille. Näin syksyllä tietysti vähän haastavaa, kun pimeä tulee aikaisin ja en nössönä uskalla mennä yksin pimeässä lenkille, enkä varsinkaan metsään.

Voisin kirjoittaa enemmänkin juoksemisesta joskus, jos jotain muutakin kiinnostaa. Ja todellakin kannatan kokeilemista! Myös ihan tavallisilla lenkkareilla kannattaa välillä poiketa polulle, vaikka sinne tarkoitetuissa kengissä on tietysti omat hyvät puolensa.

9 kommenttia:

  1. Kiinnostaa kyllä lukea lisää juoksemisesta!:) mulla itelläki haaveenaa juosta puolimaraton mutta nyt on ollu vähän taukoa juoksemisesta, täytys alottaa uudelleen. Ja tuo polkujuoksu kiinnosta kans kovasti!
    -Lotta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva jos kiinnostaa!
      Juokseminen on niin helppo harrastus, sen voi aloittaa ihan kotiovelta ja siksi taisin siihen aluksi hurahtaakin. Lupaan näitä juttuja jatkossa lisää :)

      Poista
  2. "Juoksemisessa on sen jälkeen ollut taukoja, lyhyempiä ja ehkä joku pidempikin, mutta aina on vaan pakko aloittaa uudelleen. Voin sanoa olevani hurahtanut lajiin."


    Kuvailit juuri mun elämän! Parasta syksyisin musta on polkujuoksu, joissa on keskityttävä tasapainoon ja väistelemään juurakoita. Rasittaa lihaksia ihan uudella tavalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan parasta! Polkujuoksussa tykkään nimenomaan siitä maaston vaihtelevuudesta ja kyllä siinä myös käyttää enemmän eri lihaksia, kun tiellä juostessa, niinkun sanoit. Ai että, tarttisin niin jonkun kaverin kenen kanssa vois vaan puhua juoksemisesta :D

      Poista
  3. Oot sä kyllä ihailtavan reipas! Mahtavaa, että oot löytänyt itelle mieluisen urheilulajin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä saa myös ite niin paljon energiaa, kun vaan vaivautuu lähtemään. Ja arjessa jaksan paljon paremmin kun on fyysisesti paremmassa kunnossa.

      Sitä toivois, että jokainen löytäisi itelle mieluisan lajin :)

      Poista
  4. Hei! Haluatko kertoa vähä siitä, miten raskaudet/synnytykset on vaikuttanu juoksuun? Mulla on taustalla neljä raskautta ja synnytystä, joten tuntuu että en oo ihan juoksukunnossa sisältäpäin. Vahva lantionpohja on tietysti tärkeä. Onko juokseminen riski esim. laskeumille? Motivaatio monipuoliseen liikuntaan ois kova, erityisesti polkujuoksu kiinnostaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      En oo minkäänlainen ammattilainen näihin kysymyksiin vastaamaan, mutta voin kertoa oman kokemuksen. Mun raskaudet js synnytykset on olleet fyysisesti helppoja. Ne on vaikuttaneet lähinnä siihen, että kunto huononee, kun kun taukoa on ollut pakko pitää. Oon harrastanu liikuntaa kyllä myös raskausaikana mahdollisimman pitkälle ja jokaisen lapsen välissä. Mulla on ollut virtsanpidätysongelmia ison mahan kanssa juostessa, mutta synnytyksen jälkeen ei enää. Lantionpohjaa treenaan kun muistan, eli varmasti liian harvoin. Parin viikon päästä meen pilateksen peruskurssille, jossa ohjaaja kattoo henkilökohtasesti mun tilanteen js toivon saavani ohjausta siihen, miten kehittäisin keskivartaloa oikein.

      Laskeumariskistä en osaa kyllä sanoa mitään. Mä oon aina vauvan jälkeen kysynyt lääkäriltä, milloin saan alkaa juosta ja aina vastaus on ollu, että sitten kun susta tuntuu siltä. Ja oon malttanu alottaa pienillä pätkillä juoksua ja pitkillä kävelyillä...

      Toivottavasti näistä oli jotain apua. Ei muuta kun hiljalleen kokeilemaan :) tai voi alottaa myös siitä keskivartalon lihaskunnosta, joka on juoksemisessa tärkeä.

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta!
      Pienin beibe on nyt kolme kk, oon pikkuhiljaa alkanu kokeileen lentopalloa ja syvien vatsalihasten vahvistamista. Mulla on myös selvästi sua enemmän vaikeuksia lantionpohjan kanssa, siksi varmaan tämä tilanne mietityttää. Kovasti oon koittanu pitää harjotusta yllä, jospa se kantais hedelmää.
      Pitää käydä kokeilemassa joku ilta juoksuaskelia!

      Poista