9.11.2016

Tänään oli niitä päiviä, kun ei todellakaan mikään mennyt putkeen. Jälkeenpäin ajateltuna oltaisiin tosiaankin kaivattu seuraa, mutta en hoksannut ajatella sitä aamulla. Ihan jokainen heräsi liian aikaisin, myös minä. Siitä se alamäki kai alkoikin.

Aamupalan jälkeen paineltiin ulos lumihommiin. Lapset olivat lähtiessa onnessaan, mutta pihalla jokaisella meni joku pieleen. Yhdellä oli kylmä, yhden lumipallo ei onnistunut, yhdellä tuli lunta kokoajan naamaan, yhdellä pissahätä. Olin siinä vaiheessa vielä hyvin kärsivällinen. Oula lähti vartin jälkeen sisälle rakentamaan legoilla ja loppujen kanssa yritettiin jatkaa ulkoilua vielä vähän. Ava huusi kurkku suorana syliin! kun yritin kolailla enimpiä yöllä sataneita kinoksia kulkureitiltä. B ja E alkoivat rakentaa lumilinnaa just siihen, mistä olin eniten kolannut.

Ruoasta ajattelin selviytyä helpolla. Perunamuusijauhe oli ihan väärää ja ihan kamalan hajuista, enkä osta sitä enää ikinä. Ainoastaan Lidlin mokoma näköjään toimii ja maistuu perunalle. Onneksi lapset söivät suikalekastikkeen kanssa, ihan hyvin sitäpaitsi. Itsellä ei vaan tehnyt enää yhtään mieli mitään.




Välipalana torttutaikinasta ja luumurahkasta tehtyjä makeita pasteijoita. Uunissa rahkat levisivät ympäri peltiä ja leivosten sisälle ei jäänyt juuri mitään. Täytin niillä mahan, kun ruokaa ei tehnyt mieli. Huuhtelin vähän liian kuumalla glögillä alas. Sen jälkeen olikin tosi energinen olo, voitaikinaa maha täynnä ja palanut kitalaki.

Iltapäivän aikana yksi sun toinen keksi mitä mielenkiintosempia äidinärsyttämistapoja. Kai ne huomasivat, että olin jo valmiiksi vähän hermona, helposti ärsytettävä. Hyvä äiti -pisteet laskivat ihan välittömästi nollaan kun tokaisin kolmevuotiaan olevan idiootti. Taisin itse olla, mutta toinen oli kiskomassa kolmatta kertaa puhtaita petivaatteita pitkin lastenhuoneen lattiaa. Pyykkiä pesin kuitenkin kolme koneellista, kaikki välikausivaatteet. Äkäsenä pitäisi keskustella ainoastaan pyykkikorin kanssa, sen kanssa edes sujuu.

Vähän ennen isin kotiintuloa mökötin sängyssä puhlimen kanssa muka ihan loppuunkuluneena ja lapset yksi toisensa perään kömpivät kainaloon. Viisivuotiaan mielestä "äiti oot ollu vähän äkänen tänään, mutta saat kyllä anteeksi" ja perään silitys poskelle. Sulin, sovittiin muidenkin kanssa ja oltiin taas kavereita.

Onneksi ilta meni paljon paremmin. Kanankoivet ja riisi eivät haisseet pahalle ja maistuivatkin hyviltä. Vähän ulkoilua, pikainen kaupassa käynti ja iltapalat naamaan. Loppukuun asukas tuli tänään, miehet menivät saunaan ja minä nukutan lapset. Loppujen lopuksi ihan hyvä päivä tai ainakin ilta. Huomisesta tulee ihan varmasti vielä parempi, kerhopäivä ja illalla mun omaa vapaa-aikaa.

12 kommenttia:

  1. Ah, ihanan realistinen kuvaus päivästä ;D
    -Juuli

    VastaaPoista
  2. Aina ei todellakaan mee putkeen. Kuulosti niin tutulta :) Mutta lapset on niin ihanan anteeksiantavaisia..Onneksi. Ihanaa joulun odotusta sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai näitä on kaikilla :D

      Samoin sinne <3

      Poista
  3. Ihanaa, kun olet palannut blogin äärelle! Sun blogi on niin aito ja täynnä elämän iloa,huippua luettavaa ü
    -Kaisa

    VastaaPoista
  4. Musta on kiva lukea ihmisten blogeista kivoja juttuja, mutta kaikkein eniten kolahtaa nää jutut kun päivä ei menekään ihan putkeen! Vertaistukea parhaimmillaan..
    Kun onhan se kiva näyttää muille se kaikki kiva, hauska ja ihana..itse kuitenkin arvostan niin paljon niitä jotka uskaltaa myös kirjoittaa siitä kun kaikki menee pieleen, mikään ei ole kivaa eikä nättiä ja ihanaa :)
    Itsekin teen sen joskus. Kirjoitan paskasta päivästä. Koska niitä on kaikilla, joskus enempi ja joskus vähempi! Ja ne kuuluvat osana elämää.

    Ja lapset. Niin ärsyttävän rakkaita! <3 sen anteeksi antamisen helppouden kun saisi itselleenkin.
    Ja vaikka olisit ollut todella ärsyttävä äiti, ne jaksaa rakastaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, kiitos!

      Kyllä tavallaan ymmärrän senkin, että blogiin haluaa kirjoittaa pelkästään ne mukavat muistot, mutta itse en osaa. Olen omasta mielestä välillä ärsyttävän rehellinen, täälläkin :D

      Lapsilta olis opeteltavaa, paljon. Yksi isoista asioista tuo vilpitön anteeksianto <3

      Poista
  5. Ja meillä oli tämmönen päivä just tänään! Helpottavaa lukea, että muillakin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti kaikilla joskus, tsemppiä <3

      Poista
  6. Ihana arkea kuvaava kirjoitus! Mukavaa joulun odotusta!

    VastaaPoista