27.10.2017

Toissayönä satoi lumi maahan. Lapset ovat onnessaan, omasta mielipiteestä en ole ihan varma. Onhan tuolla älyttömän kaunista ja valoisaa, mutta myös tosi märkää. Ehdottomasti joka tapauksessa parempi tämä kun kurakelit.


Tänään oli jotenkin hidas aamu. Pötköteltiin sängyssä siihen asti, että oli pakko lähteä pukemaan ja viemään Bea eskariin. Kun tultiin takaisin kotiin, saatiin naapurin Inga vauvan kanssa aamupalaseuraksi. Edvin ja Oula eivät malttaneet heti edes sisälle, vaan jäivät heti ulos leikkimään. Lupasin iltapäivällä kaivaa varastosta monot ja sukset pojille. Täytyy kohta lähteä laatikoita penkomaan.



Eilen olin naistenillassa, jonka aiheena oli myötätuntoa ja voimavaroja arkeen. Oli varmasti jokaiseen elämäntilanteeseen sopiva luento, johon sisältyi pieniä harjoituksia ja keskustelua. Mukana oli paljon eri ikäisiä naisia ja varmaan 15 vauvaa. Meidän pieni oli vähän kärttyinen, mutta rauhottui lopulta kuitenkin syliin.

Yhtenä tehtävänä aloitettiin tekemään kiitollisuuspäiväkirjaa, kerran viikossa kymmenen viikon ajan. Kirjoitin ensimmäisenä olevani kiitollinen siitä, että arki isyysloman jälkeen on alkanut sujua. Ollaan pärjätty lasten kanssa keskenään yllättävänkin hyvin. Tietysti vauva tuo oman lisänsä arkiaamuihin ja -iltapäiviin, kun pitää eskarilaista kuskailla, mutta pärjätty on.


Yritän muistaa jatkaa kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä, jos en säännöllisesti, niin ainakin epäsäännöllisesti. Nyt elämä tuntuu ihan mukavalta, ainakin jokaisen edes suht hyvin nukutun yön jälkeen. Mutta ehkä pistän itseni miettimään kiitollisuuden aiheita erityisesti silloin, kun arki tuntuu erityisen haastavalta. Niitäkin päiviä varmasti vielä tulee.

Nyt kuitenkin niitä monoja etsimään... Ainakin vielä tänään aion nauttia lumen mukanaan tuomasta valoisuudesta ja seurata lasten riemua lumihangessa möyriessä!

1 kommentti: